Jasminin 2. SM-osakilpailu, Alastaro

Alastaron viikonloppu vietettiin erittäin helteisessä säässä, lämpöä riitti päivisin 30c! Olosuhteet olivat siis siinä mielessä vaativat että noin kuumalla asvaltti on jo niin polttavan kuuma että se vaaatii renkailta todella paljon. Monilla tuntui olevan myös ongelmia moottoreiden lämpötilojen kanssa. Niin, ja unohtamatta tietenkään sitä että kuskillekin tulee vähän lämmin nahkapukua päälle vetäessä..

Torstai ja perjantai olivat harjoittelupäiviä. Olin ollut myös edeltävänä maanantaina Alastarolla ajamassa ja torstaina tuntui että vauhti alkoi jo löytyä ihan kivasti. Olin saanut hieman luottamusta takaisin ja ajo tuntui hyvältä. Ongelmana oli ainoastaan eturenkaan huono pito tietyissä mutkissa, jonka päättelin johtuvan alustasta. Tätä ongelmaa yritimme korjata erilaisilla säätömuutoksilla koko torstain ja perjantain mutta varsinaista syytä en vielä löytänyt. Perjantaina meillä oli hyvin vähän harjoitusaikaa sillä kilpailuluokkia oli monta ja jokaiselle oli jaettu omat ajovuorot.

Lauantaina ajettiin vain yksi aika-ajo ja tätä ajaessani huomasin että säätömuutokset mitkä olin tehnyt auttoivat kyllä eturenkaan pitoon mutta tekivät nyt pyörästä hankalan kääntää ja kallistaa. Ajoin tästä huolimatta kuitenkin aika-ajossa oman ennätykseni joka oli pari kymmenystä parempi kuin mitä ajoin viimevuoden kisassa. Koska meillä ei ollut enään toista aika-ajoa jouduin tekemään viimeiset muutokset pyörään juuri ennen kisaa ja saatoin vain toivoa että olin tehnyt oikean ratkaisun! No, lämmittelykierroksella pystyin tunnustelemaan pyörää sen verran että huomasin tehneeni oikean valinnan ja pyörä oli taas hiukan helpompi kääntää. Vaikean viikonlopun jälkeen sain jälleen hieman itseluottamusta ja viivalle päästyäni olinkin kerännyt jo aimo annoksen sisua ja päättäväisyyttä. Lähtöruutuni taisi olla kuitenkin toiseksi viimeinen rivi ja päätin jo nousta sieltä useamman sijan ensimmäisellä kierroksella… lähtövalot sammuivat ja ennen toista mutkaa olin jo pari ohitusta tehnyt ja kolmanteen mutkaan jarrutuksessa tein pahan arviointivirheen yrittäessäni hakea ohituspaikkaa ja jouduin jarruttamaan pyörää niin rajusti että en saanut sitä enään käännettyä mutkaan. Tästä johtuen törmäsimme erään kuljettajan kanssa ja kaaduimme molemmat. Pettymys oli suuri ja olin todella pahoillani toisen kuljettajan puolesta.. Onnekseni kaikki luut ja jopa pyöräkin säilyivät aika ehjinä joten sunnuntain lähtö oli vielä toinen mahdollisuus!

Sunnuntaina ajettiin aamulla uusi aika-ajo ja onnekseni sain ajettua lähes saman ajan kuin edellisenä päivänä ja jopa lähtöruutuni oli sama. Tähän kisaan lähdin vähän eri mentaliteetillä ja tavoitteena oli lähinnä ajaa fiksusti kisa ja maaliin asti. Startin jälkeen sain pidettyä oman sijoitukseni ja nousin siitä ensimmäisten kierrosten aikana kaksi sijaa. Ajaminen tuntui hyvältä taas vaikkakin jouduin tekemään paljon töitä jotta sain pyörän kääntymään. Ajoin kisan suurimmaksi osaksi niin että edessäni ei näkynyt ketään ja tässä kohti pakko myöntää että alkoi tuntua hieman raskaalta ja keskittyminen meinasi vähän väliä herpaantua, on nimittäin paljon helpompi ajaa toista kuljettajaa kiinni kuin olla itse kiinni ajettavana Helle teki myös tehtävänsä ja uskokaa pois nahkapuvun sisällä oli tosi kuuma! Katsoin kierroksia olevan jäljellä vielä 9 ja näyttötaulusta näytettiin eron taakse koko ajan kutistuvan.. sain kuin sainkin pidettyä pienen hajuraon taakse mutta viimeiselle kierrokselle lähtiessä kuski oli niin lähellä että jo kuulin sen.. Olin jo aivan poikki ja ainoa taktiikkani oli yrittää peitellä linjoja ihan hulluna! Menin mutkat niin sisältä jarrulla että meinasin ajaa ne ulostuloissa leveäksi.. viimeiseen mutkaan ajoin tiukalla linjalla ja jouduin jarruttamaan niin paljon että pelkäsin jo että en pääse tarpeeksi hyvin kaasulle ja näin ollen olisin hävinnyt taistelun.. mutta ei, onneksi Triumphin alakierroksilta vääntävä kone pelasti minut ja juuri ja juuri ajoin maalilinjan ohi ekana! Tähän saakka en tiennyt kuka kuljettaja takanani oli ollut sillä tapana ei ole ollut katsoa taakse.. mutta kukas muukaan se siellä kuin Ville Sinkko jonka kanssa onkin tullut monet kerrat ajettua kilpaa! Sijoitukseni oli nyt siis 18. joka ei tietenkään täyttänyt itselleni asettamia odotuksia ja tavoitteita mutta osasin olla iloinen että ajoin maaliin ja kaikenlisäksi nautin kyllä joka kierroksesta! Joskus sitä pitää ehkä osata ottaa iisimmin..

Seuraavaksi keskitymme tiimini kanssa saamaan pyörän alustan sopimaan paremmin minun ajotyylilleni, ja näin ollen pystyn jatkossa keskittymään paremmin itse ajamiseen. Pyörän alustan säätäminen on minulle ihan uutta ja joudun koko ajan opettelemaan.. mutta eikös se niin ole että kantapään kautta oppii parhaiten? Olen myös osittain joutunut hyväksymään sen että ehkä tosiaan uuteen pyörään totutteluun menee aikaa. Toki kokeneet kuljettajat pystyvät ajamaan laitteella kuin laitteella heti kovaa, ja näin minäkin vielä joku päivä teen Mutta tällä hetkellä otetaan päivä kerrallaan enkä epäile hetkeäkään ettenkö saisi vielä kauden aikana vauhtia nostettua!

Kiitos koko 777rr motorsport tiimille taas mahtavista puitteista, mekaanikolle Jarno Lehtirannalle (ja muille apureille) oli hienoa että kaikki sujui pyörän kanssa upeasti, ja kiitos myös poikaystävälleni Jussille henkisestä tuesta sitä tarvittiin tällä reissulla!